perjantai 4. marraskuuta 2016

Sote-valmistelu on saatava vauhtiin Uudellamaalla

UUDENMAAN maakunnan sote-ja maakuntauudistuksen esivalmistelu on huolestuttavasti myöhässä verrattuna Suomen muihin maakuntiin. Ensi vuoden heinäkuun alussa maa­kuntien alueella pitää olla valmiina uusi väliaikainen organisaatio. Sen tehtävä on vastata uudistuksen esivalmisteluista.

Myöhästymisen taustalla lienee useita syitä. Päättäjien ­keskuudessa ei ole syntynyt vielä aitoa muutoksen tarvetta. Pikemminkin halutaan pitää kiinni olemassa olevista organisaatioista ja puolustaa niiden asemaa.

VALTIONEUVOSTON antama erillisratkaisun mahdollisuus hidasti toimeen tarttumista. Osa valmistelijoista ja päättä­jistä epäilee tai toivoo uudistuksen vielä kaatuvan. Muihin maakuntiin verrattuna alueella ei ole selkeää keskuskaupunkia vaan useita vahvoja keskustoja. Erikoissairaanhoidon asema on vahva.

Kello käy. Aikaa on noin ­puoli vuotta valmistella keskeisiä linjauksia yli 1,5 miljoonan asukkaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja varten.

ESIVALMISTELUN aikana pitää löytää palveluille muutosvisio ja tavoitteet sekä sopia valmistelun yhteistyöstä. Samalla tulee määritellä pääasialliset keinot ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi on hahmoteltava muutoksen keskeiset vaiheet ja vaiheiden lopputulokset ja tuotokset. Kaikki tämä vaatii taustaksi nykytilanteen kartoituksia sekä yksityiskohtaisia esiselvityksiä. Muutostyö ei ole vielä edes alkanut Uudellamaalla.

Käytännössä tämä esivalmisteleva väliaikainen organisaatio muovaa jo esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon integroitujen eli yhteensovitettujen palveluiden toteutusta. Liian kiireisesti tehdyssä ja hutiloivassa valmistelussa on vaarana, että ­hukataan keskeiset tavoitteet perustason palvelujen saatavuuden parantamisesta ja lähdetään suunnittelemaan pelkkiä hallinnollisia ratkaisuja miettimättä, mitä alueen asukkaat todella tarvitsevat.

NÄMÄ ovat isoja kysymyksiä, joiden valmistelu vaatii aikaa ja asukkaiden ja henkilöstön osallistumista käytävään keskusteluun. Tätä aikaa on nyt tärvätty Uudellamaalla.

Eettisesti – ja taloudellisesti – vahvin perustelu suunnittelulle tulee olla alueen asukkaiden ­todellisessa palvelutarpeessa eli sosiaalisten ongelmien ja sairauksien hoidossa ja ennalta­ehkäisyssä. Sen mukaan on suunniteltava palveluiden sisältöä, toimintamalleja ja sijoittelua. Palvelut on tuotava toiminnallisesti yhteen eri ammattilaisten yhteistyönä.

UUDENMAAN LIITON on nyt ­pikaisesti valittava muutos­johtaja ja hänelle riittävän laaja tiimi viemään muutosvisiota eteenpäin yhdessä asukkaiden ja henkilöstön kanssa. Visiona ei voi olla nykytilanteen säi­lyttäminen vaan asukkaiden tarpeisiin vastaaminen. Tämä ­johtaa perustason palveluiden vahvistamiseen.

Minerva Krohn
Uudenmaan maankuntaliiton hallituksen jäsen (vihr)

Kaarina Wilskman
Uudenmaan maakuntaliiton valtuuston jäsen (kok)
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002928586.html

torstai 20. lokakuuta 2016

Pattitilanne Uudenmaan sote- ja maakuntavalmistelussa – ”täysin levällään”

– Uudellamaalla sote- ja maakuntauudistuksen uudistus on täysin levällään eli nyt on pattitilanne. Monet kunnat eivät ole hyväksyneet sitä, että Uudenmaan liitolla on vastuu valmistelusta, sanoo THL:n perusterveydenhuollon ylilääkäri Minerva Krohn.

http://kuntalehti.fi/kuntauutiset/sote/pattitilanne-uudenmaan-sote-maakuntavalmistelussa-taysin-levallaan/

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Koulujen digistrategia varmistaa uuden opetussuunnitelman käyttöönoton

Helsingissä hyväksyttiin opetuksen digistrategia jonka valmistelu aloitettiin pyynnöstäni. Helsingin koulut ovat käsittämättömän paljon jäljessä opetusta tukevan tekniikan käyttöönotossa verrattuna varmaan mihin tahansa Suomen kuntaan.

Tavoitteena on tukea kouluja opetuksen muutoksessa ja hankkia tätä tukevia laitteita.

Muutos herättää vastustusta, niin tämäkin. Linkitetyssä haastattelussa vastaan Arno Kotron kritiikkiin, joka perustuu mielestäni lähinnä väärinkäsityksiin

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/204382-arno-kotron-digiavautuminen-leviaa-opetuslautakunnan-pj-minerva-krohn-vastaa-10

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Etiikka on edelleen keskeistä terveydenhuollossa

Olen pohtinut rahan ja etiikan suhdetta terveydenhuollossa. Pidin tähän liittyvän esityksen Lääkäripäivillä, josta HS bongasi minut HSTV:n haastatteluun. Linkitän tuon esiintymisen ja siihen liittyvät lehtijutut tähän perään.

Perustuslaissa todetaan että sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat kaikille. Palveluita ei siis ole rajatta kansalaisille, kuntalaisille tai veronmaksajille. Suomessa onkin hyvin laajasti universaalit terveyspalvelut. Ne kuuluvat toisaalta kaikille, ja toisaalta sisältävät kaiken tarpeen mukaisen hoidon.

Aina välillä esitetään että niiden jotka ovat aiheuttaneet sairastumisensa, pitäisi maksaa oma hoitonsa. Lääkärinä pidän tätä epäeettisenä. Toisaalta, jos hoitaisimme vain ”viattomia” olisi hoidettavaa aika vähän. Hyvin moni sairaus on sellainen johon voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Kyse ei siis ole pelkästään tupakoitsijoista, vaan vaikkapa urheiluvammoissa pitäisi miettiä ihmisen omaa osuutta hoidon tarpeeseen.

En pidä todennäköisenä että suomalaiset olisivat valmiita jättämään tupakivaa keuhkosyöpäpotilasta hoidotta rahan puutteen vuoksi. Hyvä niin.

Tästäkin puhuimme HSTV:n haastattelussa. Pätkä löytyy täältä:
http://www.hs.fi/hstv/uutiset/art-2000002947179.html

HSTV:n haastattelun taustalla oli ajatus hoidon hinnan kertomisesta potilaille. Pidän tätä ongelmallisena, koska emmehän kerro muidenkaan julkisten palveluiden hintoja eriteltynä palvelujen käyttäjille. Olisi toki toivottavaa että ihmisillä olisi jonkinlainen yleinen käsitys siitä, mitä verovaroin kustannetut palvelut maksavat.

HS:n juttu aiheesta täällä: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002887745.html

Nyt HS on halunnut pohtia hoidon kustannusten esittämistä palvelujen käyttäjille.

Koko pitkä keskustelumme löytyy täältä: http://www.hs.fi/hstv/keskustelut/art-2000002947186.html