tiistai 3. marraskuuta 2015

Päättäjillä on oltava rohkeutta kokeilla kaksikielistä koulua

Pääkaupunkiseudulla yhä useampi lapsi kasvaa täysin kaksikielisessä (suomi, ruotsi) kieliympäristössä. Heidän äidinkielensä ja isän­kielensä ovat tasavahvoja, ja ­olisi älytöntä kutsua toista ­ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi (peruskoulutermein A1-kieli). Nämä lapset tuntevat sekä suomensuomalaisen että suomenruotsalaisen kulttuurin omakseen. Nykyinen peruskoulun tarjonta ei vasta­a tämän kohderyhmän tarpeisiin.

Ruotsin kielikylpyluokat suomenkielisessä perusopetuksessa ovat hyvä vaihtoehto niille, jotka haluavat op­pia uuden kielen.

Ruotsinkielisessä perusopetuksessa on jo pitkään tarjottu MoFi-opetusta (modersmålsfinska) oppilaille, jotka turhautuisivat täysin suomen alkeisopetuksessa. Tuntimäärä on kuitenkin vain A1:n mukainen, eikä se vastaa varsinaista äidinkielen opetusta. Suomenkielisissä kouluissa voitaisiin tarjota myös äidinkieliruotsia, mutta kysyntä lienee varsin vähäistä.

Helsingissä on hyviä kokemuksia siitä, että ruotsinkielinen koulu ja suomenkielinen koulu voivat toimia samassa kiinteistössä tai ainakin saman koulupihan ympärillä. Näin on esimerkiksi Lauttasaaressa, Maunulassa ja Östersundomissa. Tämä on hyvä ratkaisu silloin, kun yksiköt ovat suurin piirtein samankokoisia ja kumpikin osapuoli on sitoutunut vahvasti kummankin kielen tukemiseen.

Ilman määrätietoista kieli­strategiaa pihan ja työyhteisön arkikieleksi valikoituu väistämättä enemmistökieli. Sen seurauksena suomenkieliset eivät pääse käyttämään ruotsia, mikä oleellisesti heikentää kielen ­oppimista.

Suomessa ei ole ainuttakaan aitoa kaksikielistä koulua, jossa opetusta tarjotaan kummallakin kielellä ja jonka opetussuunnitelma perustuu kummankin kieliryhmän kulttuuriin. Täysin kaksikieliset perheet joutuvat nyt valitsemaan joko suomenkielisen tai ruotsinkielisen perusopetuslinjan.

Aika on kypsä kaksikielisen koulumallin kehittämiseen. Jätkäsaareen rakennettava uusi koulurakennus ­soveltuisi tähän mainiosti. Helsingin yliopiston kielididaktiikan tutkijoilla on ­aivan varmasti kiinnostusta osallistua kaksikielisen opetuksen kehittämisen.

Poliittisilla päättäjillä pitäisi olla nyt rohkeutta käynnistää ­kokeiluhanke, joka olisi vähintään kymmenen vuoden mittainen. Aikaisintaan vuosikymmenen päästä tuloksia voidaan ­arvioida ja hyödyntää koko ­suomalaisen koulujärjestelmän kehittämisessä.

Kaksikielisyys lisääntyy tulevaisuudessa varmasti.

Bernt Nordman
opetuslautakunnan jäsen (vihr)

Minerva Krohn
opetuslautakunnan puheenjohtaja (vihr), Helsinki

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000002863786.html