keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Demokratia ja kuntauudistus

Suomessa on kunnilla vahva itsehallinto. Tämä on tullut korostetusti esille kuntauudistuksessa jasote-rakennemuutoksessa. Keskeinen osa tätä itsehallintoa on demokraattinen päätöksenteko. Suhtautuminen siihen tuntuu vaihtelevan kovasti sen mukaan mihin tavoitteisiin pyritään.

​Ajattelen, että kunnallisessa päätöksenteossa on kaksi keskeistä aluetta. Ensimmäinen liittyy maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen, joilla on keskeinen vaikutus verotulojen kertymiseen kunnassa. Toki ne vaikuttavat myös siihen, miltä kunta näyttää ja onko kunnasta helppo tulla ja mennä.

Toinen kokonaisuus on palvelujen järjestäminen, joissa suomalaisten kuntien vastuut ovat aivan omaa luokkansa. Tämä selittyy osittain sillä, että Suomessa hyvinvointiyhteiskunnalla on erittäin laajat peruspalvelut asukkaille, ja osittain sillä, että näiden palveluiden järjestämisvastuu on säädetty kunnille. Palveluihin käytetään kuntalaisilta kerätyt rahat, joten ei ole täysin merkityksetöntä, mitä näihin palveluihin sisällytetään.

Maailma on muuttunut niin, että nykyinen kuntakoko ei ole paras mahdollinen kummankaan keskeisen osa-alueen päätöksentekoon. Maankäytön kysymykset koskevat nykyisiä kuntia laajempia alueita ja palvelupuolen vastuut ovat niin suuria, että etenkin väestön vanhentuessa pienten kuntien on vaikea suoriutua eduskunnan säätämistä velvoitteista. Luulisi siis, että olisi luontevaa muodostaa suurempia kuntia, joissa vaaleilla valitut valtuustot päättäisivät näin keskeisistä asioista.

Kunnissa on kuitenkin käynnissä itsenäisyystaistelu, jossa demokratiasta ollaan valmiita tinkimään ja itsenäisyyden mittariksi riittää oma kunnanvaakuna. Päätöksentekoa ollaan siis valmiita luovuttamaan ns. ylätasolle (tosin hieman määrittelemättömästi) kunhan kuntaliitoksilta vältytään.

Ongelmana päätöksenteon siirtämisessä pois kunnista on demokratian huono toteutuminen, jos keskeisistä asioista päätetään kaukana demokraattisesti valitusta valtuustosta. Toisaalta nyt suunniteltu malli vaikeuttaa myös lähidemokratian toteutumista, vaikka juuri lähidemokratiaa käytetään nykymallin säilyttämisen perusteluna.
On varsin epätodennäköistä, että ns. ylätason lisäksi tulisi ns. alataso. Kuitenkin monista lähiarkeen vaikuttavista asioista voitaisiin päättää nykyistä kuntarakennetta pienemmissä yksiköissä sekä valtuustoa vähemmän jäykällä päätöksentekomallilla.

Kovin montaa tasoa ei päätöksentekoon kuitenkaan ole syytä luoda. Demokratiaa vahvistaisivat riittävän isot kunnat, jotka vastaisivat keskeisistä maankäytön kysymyksistä sekä järjestäisivät sosiaali- ja terveyspalvelut ja ainakin toisen asteen koulutuksen. Lähidemokratian tueksi pitäisi muodostaa päätöksentekojärjestelmä, joka osallistaisi asukkaita oman alueensa asioista päättämiseen sekä hoitamiseen.

Minerva Krohn, Kuntaliiton hallituksen jäsen

http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/uutiskirjeet/kolumnit/2013/Sivut/Demokratia-ja-kuntauudistus.aspx