Viikko on ollut uskomattoman kiireinen, ja siksi tämä blogikin on kärsinyt huomionpuutteesta. Alkuviikon illat kuluivat kokouksissa. Tiistaina kokoontui pääkaupunkiseudun neuvottelukunta. Laskin, että poliitikot ja virkamiehet yhteen laskien meitä oli lähes 50. Kun kokous kesti hieman yli 2 tuntia, kului aikaa yhteenlaskettuna kolmen työviikon verran. Toivottavasti saimme yhtä paljon aikaan.
Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa keskusteltiin seudun hallitusohjelmatavoitteista, jotka kiteytin otsikkoon. Niitä lukiessa voi ensi reaktiona olla, että peruspalveluthan puuttuvat tuosta kokonaan. Missä luuhaa terveydenhuolto ja vanhustenhoito, jotka tutkimusten mukaan ovat äänestäjien kannalta vaalien tärkeimmät teemat? Kyllä nekin sisältyvät tavoitteisiin vaikkeivät siellä näy.
Kaikki me kunnallispolitiikassa toimivat tiedämme, että lähivuosien suuria haasteita ovat terveydenhoidon ja vanhustenhoidon järjestäminen. Meillä on varsin yhteneväinen käsitys, että lisää rahaa näihin tarvitaan, koska väki Suomessa vanhenee. Molempiin tarvitaan myös lisää henkilöstöä, jotta hoito on laadukasta, ja ihmisille on aikaa. Jotta tämä toteutuu, tarvitaan riittävästi verotuloja kulujen kattamiseen, ja riittävästi ammattitaitoista henkilökuntaa hoitamaan ihmisiä. Sama koskee tietysti muitakin peruspalveluita.
Koulutus on Suomen keino pärjätä maailmassa. Olemme jo nyt varsin korkeasti koulutettu kansakunta, ja tästä asemasta kannattaa pitää huolta. Koulutus alkaa jo päiväkodin varhaiskasvatuksena ja esikouluna. Peruskoulussa täytyy myös onnistua opettamaan erilailla oppivia lapsia, jotta he peruskoulun päätyttyä voivat suunnata kiinnostustaan vastaavaan jatkokoulutukseen. Pelkällä peruskoululla ei nykymaailmassa oikein pärjää.
Korkeakouluista kannattaa erityisesti pitää huolta. Tämä korostuu etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa korkeakouluja on paljon. Perusopetukseen pitää olla rahaa, jotteivät opinnot veny siksi, ettei opetusta ylipäätään ole tarjolla. Myös opintotuen tasoa on nostettava, jotta täyspäiväinen opiskelu on mahdollista. Korkeakouluopetuksen maksuttomuudesta on myös huolehdittava. Vain se takaa kaikille lahjakkaille mahdollisuuden opiskeluun, vanhempien varallisuudesta riippumatta. Monet puolueet haikailevat nyt lukukausimaksuja, perustellen sitä eurooppalaisella käytännöllä. Niissä on kuitenkin yleensä tarjolla kulut (jopa asumis- ja elämiskulut) kattavia stipendejä, jotka elinkeinoelämä kustantaa. En ole nähnyt EK:n osoittavan kiinnostusta yliopistokoulutuksen maksamiseen valtion sijaan.
Joukkoliikenteen merkityksen ymmärtää lähes jokainen helsinkiläinen. Espoossa on jo heikompaa, koska siellä on vaikeampaa pärjätä ilman autoa. Helsingissä joukkoliikenteellä pääsee kaupungin sisällä kulkemaan varsin vaivattomasti, mutta kaupungin rajan ylittäminen on paitsi turhan kallista, myös monimutkaista. Joukkoliikenne pitää kaupungin toimivana ja viihtyisänä. Autoilijoidenkin etu on, että joukkoliikenne toimii, ja siten pitää osan potentiaalista autoilijoista poissa tieltä. Toimiva joukkoliikenne on myös yksi Helsingin kilpailuvaltti. Tämä on kaupunki, jonne yrityksen kannattaa sijoittua, koska täällä pääsee helposti paikasta toiseen. Jotta joukkoliikenne toimii koko seudulla, tarvitaan valtion rahaa investointeihin. Kehärata ja länsimetro ovat nyt tärkeimpiä. Raide-jokeri varmaan seuraava suuri investointi. Jokereita tarvittaisiin kehäteiden tapaan myös useampi. Valtion tukea tarvitaan myös lipun hintoihin. Täällä kunnat subventoivat lipun hintoja, valtion tuen ohjautuessa muualle. Joukkoliikenne on keskeisessä asemassa myös ilmastonmuutoksen torjumisessa. Liikenteen päästöt lasketaan lisäksi Suomen päästökiintiöihin. Eli jos autoilu lisääntyy, täytyy teollisuuden leikata päästöjään vielä enemmän kuin muuten.
Työperäisen maahanmuuton helpottaminen on yksi keino taistelussa työvoimapulaa vastaan. Kunnan järjestämät palvelut eivät pyöri, eivätkä yritykset menesty, jos työvoimasta on pula. Suomessa on vielä nyt paljon työttömiä. Mutta, väestö Suomessa ikääntyy, ja monia aloja uhkaa siksi työvoimapula. Tulijoita täytyy siis vähän houkutella tänne. Tässä nykyhallitus on toiminut erityisen kehnosti. Uusien maiden liittyessä EU:iin, säädettiin näistä maista tuleville siirtymäaika, joka tosin myöhemmin havaittiin virheeksi. Suomi ei ole kovinkaan monen työn perässä muuttajan ykkösvalinta. Yliopisto-opiskelijoilla ei myöskään ole mahdollisuutta jäädä opintojen jälkeen Suomeen. Tähän epäkohtaan on luvattu muutosta, mutta ilmeisesti neljä vuotta on liian lyhyt aika kaikkein myöntämän epäkohdan korjaamiseen. Tänne jo asettuneet ja kotiutuneet korkeakoulututkinnon suorittaneet nuoret ajetaan Suomesta pois, ja samalla mietitään miten houkutella tänne koulutettua väkeä muualta. Varsinaista hölmöläisen peiton jatkamista. Tämän korjaamiseksi suunnitellaan yliopiston lukukausimaksuja, sen sijaan että korjattaisiin ongelma oleskelulupajärjestelmässä.
Koulutus, joukkoliikenne ja maahanmuutto sisältävät siis pääkaupunkiseudun hallitusohjelmatavoitteiden ytimen. Miten näissä onnistumme, ratkaisee esimerkiksi verotuksen tason. Koska jos saamme tänne paljon yrityksiä, joiden tuotteita ostetaan maailmalla, voi verotus olla lievempää. Jos taas työttömiä on paljon, on ns. huoltosuhde huonompi, ja verotus kiristyy. Palvelujen tasokin riippuu onnistumisestamme. Menestyvässä kaupungissa on tietysti varaa parempiin palveluihin, kuin jos jaamme niukkuutta kaikille tarvitseville. Täytyy siis toivoa, että vaalien jälkeen maalla on hallitus, joka ymmärtää kaupunkipolitiikkaa yleisesti ja metropolipolitiikkaa erityisesti.
Loppuviikosta VM.n Pekkarinen toppuutteli poliitikkojen vaalilupauksia kertomalla, ettei ns. jakovaraa oikein ole. Pääministeri Vanhanen päätti heti kertoa, että virkamiehet laskevat väärin. Demarit olivat itse myös laskeneet jakovaraa olevan, koska ovat jo kovasti luvanneet sitä jakaa. Ehdokkaana tulee ristiriitainen olo. En ole koskaan arvostanut sitä, että luvataan sellaista josta tiedetään ettei siihen ole varaa. Nyt valtiontalouden virkamiehet varoittelevat ettei varaa ole, mutta pääministeri ja valtionvarainministeri lupaavat, että rahaa piisaa. Itse toivon, että hyvällä politiikalla lisäämme Suomen menestystä, ja siten saamme rahaa tarpeellisten palveluiden hyvään hoitamiseen ja kehittämiseen.
Loppuviikosta tulivat vaalinumerot. Olen neiti 45. Sain perjantaina jo ekan satsin esitteitäkin. Kannatti valita helsinkiläinen paino, jonka loistava palvelu toi esitteet kotiovelle asti. Autottomana arvostan tällaista palvelua. Kaksi laatikollista esitteitä painaa rutkasti. Lauantaina olin jo kaupungilla jakamassa esitettä, ja keskustelemassa ihmisten kanssa. Mukava alku neljän viikon kampanjarutistukselle, joka nyt pääsi käyntiin. Sunnuntaina olimme Elinan ja Villen kanssa Sinebrykoffin puistossa tarjoamassa kuumaa mehua, pullaa ja vaalimateriaalia. Kaikki kävivät hyvin kaupaksi.
Minerva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti