Kaksi päivää on kulunut äänettömänä. Flunssa vei äänen, ja lääkärinä tiedän, että siihen auttaa vain täydellinen puhekielto. Yleensä minusta ei ole tarjolla äänetöntä versiota, vaan jos näyn, myös kuulun, joskus jopa kuulun ennen näkymistä. Eräs tuttava juuri totesi minun kovaäänisenä olevan tietoturvariski.
Nyt on kuitenkin oikea vire blogin aloittamiseen, kun muu viestintä on tekstarien varassa.
Reilu kaksi vuotta sitten ryhdyimme Arno Kotron kanssa käymään keskustelua yhteiskunnasta sähköpostitse. Tekstit ilmestyivät lokakuussa 2005 Ajatuskustannuksen kustantamana, Suoraa ja koukkua-kirjana. Aloittaessa en tiennyt mitä teksteistä tulee, sama tunne nyt. Keskustelustamme olisi varmaan tullut parempi, jos olisimme käyneet sitä blogissa, ja saanet myös muiden kommentteja mukaan. Mutta keskusteluja on erilaisia.
Eduskunta päätti eilen torjua alkoholihaittoja varoitustarroilla alkoholipulloissa. Hallitus kai paikkailee viinaveroalen ryvettämää mainettaan päihdeongelmien torjumisessa. Veroalen myötä alkoholihaitat ovat moninkertaistuneet. Alkoholikuolemiakin oli viime vuonna ennätysmäärä. Varoitustarrojen lisääminen on aika hullua hommaa. Tupakan suhteen ne toimivat paremmin, koska tupakkaa ei voi kohtuukäyttää. Mutta, jotta alkoholivaroitustarra olisi muutakin kuin hurskastelua, pitäisi sen valistaa kohtuukäytöstä. Aika iso tarra. Jos terveysvalistus olisi näin helppoa, voisivat terveydenhoitajat ja lääkärit keskittyä johonkin muuhun. Mutta useimmissa elintapa-asioissa kyse on kohtuuden opettelemisesta. Valistaa voidaan siitä mikä on kohtuus, ja keinoista miten pysyä kohtuudessa. Mutta kohtuudessa pysymisen joutuu jokainen harjoittelemaan itse. Varoitustarra ei siinä auta.
Kohtuus on hieno määre muutenkin. Voisiko kulutuksen kohtuullistaminen auttaa ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä? Vai onko kaikki se mitä keksimme haluta aina kohtuullista?
Mimmo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti