sunnuntai 11. helmikuuta 2007

Ei me kuitenkaan viitsitä

Ilmastonmuutos ei päästänyt otteesta tänäänkään. En tarkoita, että olisin odottanut sen jotenkin yhtäkkiä hellittävän, mutta olin oikeastaan ajatellut kirjoittaa tänään jostain muusta. Nyt vaalien allahan on puhetta ja kirjoittelua ilmastonmuutoksesta riittänyt, ja se on tietysti hyvä. Vihreät ovat puhuneet aiheesta vuosia, ja meitä on pidetty lähinnä höyrähtäneinä häiriköinä. Nyt kun Ollilakin on havahtunut, niin puolueet ovat kilvan rientäneet vakuuttamaan tekevänsä asian suhteen jotain. Ilmastonmuutoksesta on jopa saatu loistava perustelu ydinvoimalle. Paavo Lipponenkin voi hymyssä suin kierrellä Eurooppaa kertomassa, että dont worry, meillä on ratkaisu ilmasto-ongelmiin.

Pitäisi siis olla tyytyväinen, kun ilmastonmuutokseen suhtaudutaan vakavasti.
Mutta, lehdessä kerrottiin, että hallitus oli lykännyt ratkaisua päästövähennyksistä. EU on esittänyt että kaikki EU-maat sitoutuisivat 20 % yksipuolisiin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Ministeri Pekkarisen huolena on, että päästövähennykset huonontavat kilpailukykyä, ja siksi hänen mielestään asiaa pitää harkita.

Laskin, että EU:ssa asuu 7.5 % maailman ihmisistä. Kasvihuonekaasuista tuotamme n. 25 %. Eli meitä on noin joka 13 maailman ihmisistä, mutta neljäsosa päästöistä. Kehittyvien maiden päästöjen on arvioitu nousevan, kun elintaso niissä nousee. Kun tavoitteena on maailmanlaajuinen päästöjen vähentäminen, niin minun logiikallani meidän EU:ssa pitää tehdä vähän enemmän tavoitteen saavuttamiseksi.

Kilpailukyvyn täytyy tietysti olla kauppa- ja teollisuusministerin huolenaiheena, mutta jos EU:ssa kaikki maat sitoutuvat samoihin tiukempiin tavoitteisiin, koskevat samat ehdot kuitenkin aika suurta joukkoa.

Minun on vaikea luottaa siihen, että ilmastonmuutoksen kanssa ollaan tosissaan, kun samalla ei olla valmiita tekemään asialle mitään. ” Ei me kuitenkaan viitsitä, kun ei noi toisetkaan ikinä koskaan mitään.”’

En onneksi viettänyt koko päivää hallituksen tehottomuutta miettien. Eilen illalla jo rentouduin Katjan ja Milkon kanssa, katsomalla heidän luonaan elokuvan ”Uskollinen puutarhuri.” Yleensä suosin elokuvateattereita, mutta flunssa vaivaa edelleen. Ja toisaalta tämä hyvä leffa oli jäänyt väliin kun se oli teatterilevityksessä.
Tänään olin juhlimassa serkuntytön Mirandan 7 v synttäreitä. Hänen mielestään paras vieras oli kuitenkin Katjan 4kk ikäinen Julius-vauva, mutta kyllä meidän muidenkin osallistumista taidettiin arvostaa, etenkin kun Julius ei vielä osaa laulaa. Illalla katsoimme vielä Katjan perheen kanssa yhden romanttisen komedian. Elokuva oli ok, mutta vielä mukavampaa oli lojua vierekkäin sohvalla. Onneksi asumme koko porukka niin lähekkäin, ettei minun tarvinnut viettää tylsää päivää toipilaana kotona, vaan pääsin vähän nauttimaan sosiaalisesta elämästä.


Minerva

Ei kommentteja: