sunnuntai 13. marraskuuta 2005

Näkymättömät

Lehdessä kerrotaan tomaatin viljelystä Espanjassa. Uudenmaan kokoinen alue on lähes kokonaan muovin peittämää jättimäistä kasvihuonetta. Pelkkä lämpö ja valo eivät riitä kasvattamaan vihanneksia, joten lannoitteita käytetään runsaasti. Lehden kuvassa näkyy likaista hiekkaa. Taimia pitää hoitaa, ja tomaatit pakata laatikoihin, jotta ne voidaan kuljettaa lähikauppaamme. Tämän työn tekevät laittomasti maahan tulleet afrikkalais-siirtolaiset. Perhe ja suku Afrikassa on kerännyt rahaa lähettääkseen heidät paremman toimeentulon ja suurempien mahdollisuuksien Eurooppaan. Eurooppa ei kuitenkaan toivota näitä maahanmuuttajia tervetulleiksi. Laittomasti maahan tulleina he pysyvät laittomina siirtolaisina. Heillä ei ole mahdollisuutta valittaa huonosta kohtelusta, vaarallisista työolosuhteista, asumiseen kelpaamattomista olosuhteista. Tuhannet nuoret miehet ovat loukossa jättiläiskasvihuoneessa pakkaamassa punaisia herkkuja laatikoihin. Heidän äänensä ei kuulu EU:n päätöksenteossa.

Pariisin lähiöissä maahanmuuttajat, lailliset ja laittomat, ovat jo pari viikkoa mellakoineet polttamalla autoja öisin. Seine-joen romanttisista rannoista ja mahtavista taidekokoelmista tunnettu kaupunki on näyttänyt uutiskuvissa täysin vieraalta. Eiffel-tornin sijaan kuvissa näkyy rappeutuvia elementtitaloja ja hoitamatonta joutomaata. Miljoonakaupungin takapiha ja siellä asuvat toivonsa menettäneet nuoret eivät yleensä pääse aamiaispöytäämme ja olohuoneeseemme, koska niillä ei ole uutisarvoa. Vasta polttopullot ovat tehneet nämä siirtolaiset näkyviksi.

Suomessa maahanmuuttajia on hyvin vähän, ja laittomasti maahan tulleita tuskin lainkaan. Meillä ei myöskään ole rappeutuneita kerrostaloalueita, joihin kielitaidottomat ja kulttuuriamme tuntemattomat tulijat olisi jätetty oman onnensa nojaan. Helsingissä vuokra-talot ovat laadukkaita, ja niitä peruskorjataan asumisen tason takaamiseksi. Koulut ja puistot pidetään kunnossa, terveyskeskukset ovat kaikkien käytettävissä, päivähoitoa tarjotaan kaikille lapsille. Kaupunginosia ei päästetä eriytymään niin että, jossain asuisivat vain ne joilla ei ole muuta mahdollisuutta. Hyvässä kaupungissa ei ole lähiöitä, joissa ei pimeällä uskalla liikkua.

Kaikessa emme kuitenkaan ole onnistuneet Pariisia paremmin. Myös meillä maahanmuuttajien työttömyys on yleisempää kuin syntyperäisen väestön. Myös meillä maahanmuuttajat saavat töistä lähinnä niitä jotka suomalaiset kokevat likaisiksi, ikäviksi tai vaarallisiksi. Edes kouluttautuminen ei välttämättä auta maahanmuuttajanuorta työelämään, kun työhaastatteluun ei huolita ulkomaalaistaustaisia. Kyse on silkasta rasismista, jolla estetään muualta tulleita pääsemästä sisään suomalaiseen yhteiskuntaan. Moni onkin jo muuttanut pois Suomesta voidakseen aloittaa elämänsä muualla, vähemmän rasistisessa ympäristössä.

Helsingissä on huolehdittava siitä että, kaikki kaupunginosat pysyvät viihtyisinä ja turvallisina asua. Koulutusta pitää olla tarjolla kaikille lapsille ja nuorille, jotta he voivat hankkia ammatin ja toimeentulon aikuistuttuaan. Työelämän pitää olla avoin myös muille kuin länsimaalaisille. Työturvallisuuden pitää olla laadukasta myös raskaammissa epäsuositummissa töissä. Maahanmuuttajien pitää myös voida tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntyyliin. Tämä onnistuu vain luomalla suhteita syntyperäisten ja muualta tulleiden asukkaiden välillä. Kaupunki voi järjestää mahdollisuuksia kohtaamiseen puistoruokailun lomassa tai asukastalossa, mutta meidän kaupunkilaisten pitää rohkeammin tutustua toisiimme. Monikulttuurisuus edellyttää aitoja kontakteja. Kielitaitokin karttuu paremmin, jos kielelle on joskus käyttöä.

Suomen pitää vaatia EU:ta hoitamaan myös laittomien siirtolaisten asiat kuntoon. Emme voi rakentaa suomalaista tai eurooppalaista hyvinvointia polkemalla muiden oikeuksia. Euroopan näkymätön työvoima pitää tehdä näkyväksi.

Minerva Krohn

keskiviikko 2. marraskuuta 2005

Budjetista valtuustossa 2005

Suositellut aikarajan puitteissa muutamia kommentteja budjetista.

Kaupungin talous on edellisen valtuustokauden sopeuttamisohjelman jälkeen seurauksena nyt parempi kuin parina aiempana vuonna. Taloudellinen tilanne on siis kohtuullinen, muttei kuitenkaan hyvä.
Budjettia kasvattaessa pitää olla malttia, koska kasvaneet menot pitää myös tulevina vuosina pystyä maksamaan. Myös poistojen jälkeen tulisi pyrkiä positiiviseen vuosikatteeseen, joka siis ei vielä onnistu. Mikäli käytämme palveluihin ja investointeihin enemmän rahaa kuin mitä veroilla keräämme, käytämme myös tulevien veronmaksaja- ja päättäjäpolvien rahat.

Palvelutarpeita, ja etenkin –toiveita olisi toki varmasti budjetissa nyt olevaa enemmän. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei kaupunginhallituksella, kaupunginjohtajalla eikä edes rahoitusjohtajalla ole salaista erillistä rahakasaa josta rahaa voisi budjettilisäyksiin ottaa. Joudumme siis jatkossakin järjestämään kaupungin palvelut niillä tuloilla joita meillä on käytössä. Tuloihin sisältyvät verotulojen lisäksi asiakasmaksut sekä mielestäni kohtuullisessa määrin myös liikelaitosten, kuten Helsingin energian tuotto.
Kuntapäättäjänä pidän veroista, koska arvostan palveluita joita niillä järjestetään. Toki myös näitä palveluita tuottavana julkisen sektorin työntekijänä minulla on myös henkilökohtaiset syyt arvostaa verorahoja.

Helsingin taloutta uhkaa jatkossa verotulojen hidas kasvu. Väestön vanhetessa palveluiden tarve kasvaa. Etenkin yli 85-vuotiaat tarvitsevat terveys- ja sosiaalisektorin palveluita paljon. Toisaalta eläkkeellä olevien määrän kasvu vaikuttaa verokertymään, koska eläketulot tuppaavat olemaan palkkatuloja pienempiä.
Verotulojen kasvattamiseksi jatkossa tulee työllisten määrä saada nousuun. Tärkeää on siis estää nuoria putoamasta työelämän ulkopuolelle. Tämä asettaa paineita koulupuolelle, ja esim. pajakouluihin. Nuorten syrjäytymistä ja päihdeongelmia pitää myös pystyä ennaltaehkäisemään. Kodin ja koulun lisäksi tähän tarvitaan toimivaa nuorisotoimea tukemaan nuorten kasvua, ja esim. kulttuuritoimea tarjoamaan elämyksiä, jotka syntyvät selvin päin.
Tulemme myös tarvitsemaan työperäistä maahanmuuttoa, jotta yrityksille riittää työvoimaa. Jotta tässä onnistuisimme, tulee meidän hyödyntää kaupungissamme jo olevien ulkomaalaistaustaisten asukkaiden osaaminen. Kaupungin on myös panostettava rasismin torjumiseen, jotta myös ulkomaalaistaustaiset kokevat Helsingin mukavaksi ja houkuttelevaksi kaupungiksi. Toistaiseksi emme ole tässä onnistuneet. Maahanmuuttajillamme on vaikeuksia päästä sisään työmarkkinoille, vaikka koulutustakin olisi. Koulutetuista maahanmuuttajista huolestuttavan moni on äänestänyt jaloillaan ja muuttanut maamme rajojen ulkopuolelle. Maahanmuuttajien kotouttamisessa ei riitä pelkästään kulttuurikeskus Caisan resurssit, tarvitaan myös muiden hallintokuntien toimia. Ja etenkin asennemuutosta, myös täällä valtuustossa, jossa moni vielä näkee maahanmuuttajan ongelmana, vitsaillen kotouttamisen sijaan kotiuttamisesta.

Viime kauden suuria päätöksiä olivat mm. sosiaali- ja terveystoimen organisaatioiden muuttaminen ns. linjaorganisaatioiksi aiemman aluemallin sijaan. Uudistuksen tarkoituksena on varmistaa palveluiden tasa-arvoisuus eri alueiden asukkaille. Palvelut tuleekin järjestää niin, että alueelliset erot palveluiden tarpeessa otetaan huomioon. Terveyspuolella organisaatiouudistus on ilmeisesti sujunut kivuttomammin kuin sosiaalipuolella, mutta alueellisia eroja palvelutasossa on valitettavasti sielläkin. Joudumme edelleen miettimään myös rakenteellisia uudistuksia., koska muuten käy niin että talouden tiukentuessa palveluista karsitaan kaikki ei-lakisääteinen. Tästä kuvaavaa oli valtuuston käymä keskustelu adoptiopalveluun liittyen. Lautakunnan pj totesi että sosiaalipalveluissa on tiukkaa, ja siksi 1.8 henkilötyövuotta vaativa adoptiopalvelu oli uhattuna.
Emme kai todella halua karsia kaikkea ei-lakisääteistä esim. adoptiopalvelua, puistoruokailua, asukastoimintaa, terveydenhuollon ennaltaehkäisevää työtä.
Helsingin peruspalvelut ovat edelleen kalliimpia kuin muissa suurissa kaupungeissa. Emme siis ole turvassa ns. verkkotarkastelulta jatkossakaan. Rahat kannattaa käyttää asukkaiden palveluihin hallinnon ja tilakulujen sijaan.

Valtuuston tulisi jatkossa ottaa talouden ja palveluiden suunnitteluun strategisempi ote. Kaupunginjohtaja Pajunen on luvannut että seuraava valtuusto tekee valtuustokauden mittaisen strategian joka on kytketty talouteen. Tällaiseen strategiseen suunnitteluun tulee pyrkiä jo tällä kaudella. Nyt usein käy niin, että myönnämme virastolla tietyn määrärahan, ja sitten puheilla ja irrallisilla päätöksiä kasaamme suuren määrän toiveita palveluille. Valtuuston pitäisi pystyä määrittelemään tarkemmin tarjottavien palveluiden taso ja laatu. Muuten lupaamme kaupunkilaisille sellaista johon heidän maksamillaan veroilla ei ole varaa, ja seurauksena on päätöksenteon ja kaupunkilaisten todellisuuden eriytyminen.