Helsinki laajeni 60 vuotta sitten, kun mm Kulosaari, Munkkiniemi ja Haaga liitettiin osaksi kaupunkia. Mullistus oli varmasti melkoinen kun nämä aiemmin itsenäiset kunnat liitoksen jälkeen kuuluivatkin kaikki osaksi pääkaupunkia. Tämän laajenemisen jälkeen kuluneet vuosikymmenet ovat kuitenkin muuttaneet Helsinkiä, ja etenkin sen naapureita vielä enemmän. Espoo ja Vantaa ovat kasvaneet Helsingin jälkeen suurimmiksi kaupungeiksi suomessa. Lisää väkeä muuttaa seudulle yhä. Kun asuntoja ei pääkaupunkiseudulla riitä, asettuu yhä useampi nk. kehyskuntiin; Tuusula, Kerava, Nurmijärvi ovat kaikki kasvaneet varsin suuriksi lyhyessä ajassa.
Kuntien yhteistyön miettiminen on jälleen ajankohtaista. Pääkaupunkisedulla on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhdistämisestä puhuttu jo vuosia. Nyt veikkaillaan lähinnä yhdistymisen aikataulua. Tämän suurkaupungin rajat voisi määritellä ns. taksi-indeksillä. Kun taksiin hypätessä ilmoittaa haluavansa keskustaan, ja päätyy Aleksin liepeille, on vielä Helsingissä.
Hallitus asetti selvityshenkilön selvittämään seutuyhteistyön kehittämistä pääkaupunkiseudulla ja sen ympäristössä. Jussi-Pekka Alasen on tarkoitus luovuttaa selvityksensä kuukauden päästä. Alkuvuosi on meiltä seudun päättäjiltä kulunut tiiviisti seutuyhteistyön muotoja miettien.
Pääkaupunkiseudulla on nähtävissä yhteisen asuntopolitiikan ja maankäytön suunnittelun tarve. Yleiskaavoja laadittaessa on kukin kaupunki katsonut vain omien rajojensa sisään, ja niinpä seudullisesti keskeiset alueet raideliikenteen lähellä jäävät jokaisen kaupungin laitana hieman hyödyntämättä. Toisaalta taloudellisen tilanteen huonontuminen on näkynyt kilpailuna kunnallisveron nettomaksajista. Kun peruspalveluiden hoitamiseen tarvitaan rahaa, on kunnan näkökulmasta selvä että, tarvitaan niitä asukkaita joilta verojen muodossa saadaan tätä tarvittavaa rahaa kerättyä mahdollisimman paljon. Helsinkiä uhkaa tyypillinen suurkaupungistuminen, jossa keskuskaupunki kuihtuu ja köyhtyy, ja ympärille kertyy keskiluokan autokaupunki. Onneton ratkaisu kaikille. Asuntopolitiikalla ja kaupunkisuunnittelulla pitää kehittää aluetta tasapainoisesti, niin ettei mikään alue kurjistu liikaa, ja että asuntoja on tarjolla eri elämäntilanteessa ja sosiaalisessa asemassa oleville ihmisille.
Alanen on pohtinut mallia jossa seudun asioita päättämään valitaan nykyisen maakuntavaltuuston jäsenistä muodostuva alavaltuusto, nk. seutuvaltuusto ja vastaavasti seutuhallitus, jolla olisi päätösvaltaa seudun yhteisiin asioihin. Tämä merkitsisi varsin homeopaattista demokratiaa. Ajatellaan että kun ihminen kerran äänestää voidaan tämän äänen antamaa mandaattia käyttää aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Yhteiset päättäjät pitäisi valita suorilla vaaleilla. Näin taataan jokaiselle kuntalaiselle yhtäläinen vaikutusmahdollisuus seudulle tärkeissä asioissa. Lisäksi pitää miettiä malli jossa pääkaupunkiseudun käynnissä oleva yhdentymiskehitystä voidaan tukea. Yhdistyminen tapahtuu joka tapauksessa ajan kanssa, siihen kannattaa varautua jo nyt.
Minerva Krohn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti