Valtuustosyksy on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Reilun kuukauden kuluttua on edessä kuntalaisten kannalta mielenkiintoisimman päätöksen teko, eli ensi vuoden budjetin käsittely. Valtio on leikannut rajusti Helsingille tulevaa osuutta yhteisöveroista. Tämän seurauksena on aiempien vuosien ylijäämäisten budjettien sijaan jouduttu etsimään säästöjä. Säästöjen lisäksi joudutaan syksyllä päättämään kunnallisveron nostosta, lainanoton rajusta lisäämisestä, sekä maanmyynnin lisäämisestä. Näistä toimista tehtiin alustava päätös jo keväällä, kaupunginhallituksen hyväksyessä budjettiraamin, ja valmisteluohjeen ensi vuoden budjettia varten. Käytössä on siis koko talouden tasapainottamisen keinovalikoima. Verojen nostolla ei säästöjä voida estää, koska puuttuva summa merkitsisi usean prosenttiyksikön veronkorotusta, eikä siihen ole Helsingin ylikalliissa asunnoissa asuvilla varaa.
Hallintokunnat ja lautakunnat ovat keväällä joutuneet miettimään palveluiden järjestämistä aiempaa pienemmällä rahasummalla. Säästötavoite on ollut n 4%, mutta kaupunginhallitus on juustohöylän sijaan kohdentanut sitä hieman vaihtelevan suuruisena eri toiminnoille. Keväällä näitä leikkauspäätöksiä uutisoitiin lehdissä usein varsin isoilla otsikoilla.
Terveyspalveluista on Helsingissä kirjoitettu viimeaikoina kriittiseen sävyyn. Viime viikkoina keskustelu on vellonut HUSin loppuvissa rahoissa, kesällä yritettiin pärjätä supistettujen terveyskeskuspalveluiden varassa. Ei ihme, että kaupunkilaisia huolestuttaa miten hoito järjestyy, jos he sairastuvat. Julkisuuden kohun alle on kuitenkin jäänyt se seikka, että Helsingissä terveyspalvelut sujuvat onneksi pääosin hyvin. Ongelma syntyy siitä, että terveydenhoito on Helsingissä noin viidenneksen kalliimpaa kuin muissa Suomen suurissa kunnissa keskimäärin. Tähän hintaeroon on etsitty syitä, kun taloustilanne on kiristynyt.
HUSin budjettiongelmien varsinainen syy ei ole selvinnyt. Vuodeksi 2002 HUS sai budjettiin haluamansa rahoituksen Helsingin kaupungilta. Tämän piti riittää koko vuoden toimintoihin. Kuitenkin elokuun lopussa HUSin hallitus päätti rajuista karsinnoista, jotta budjetti ei ylittyisi. Ylitysuhan syistä ja säästöjen kohdentamisesta on HUSin ja Helsingin kaupungin välillä käyty neuvotteluja HUSin päätösten jälkeen.
Erityisesti on keskustelua käyty sairaiden lasten hoidosta. Huonoin tilanne on pitkään ollut lastenpsykiatrisessa hoidossa. Pitkien jonojen syynä ei ole ollut kaupungin haluttomuus auttaa vaikeimmassa asemassa olevia lapsia, vaan pula osaavista työntekijöistä. Erityisesti lastenpsykiatrin virkoja on ollut vaikea saada täytettyä. Sosiaali- ja terveysministerinä Osmo Soininvaara osoitti valtion rahoitusta lastenpsykiatristen jonojen purkamiseen. Olisi vastuutonta supistaa lastenpsykiatrista toimintaa nyt, jos henkilökuntaresursseja on käytettävissä.
Helsingin terveyspalveluiden kalleutta selittää osittain sairaanhoitopainotteisuus. Yrityksistä huolimatta ei hoidon painopistettä ole saatu siirrettyä perusterveydenhuoltoon, eli terveysasemille. Väestövastuu ja omalääkärijärjestelmä antavat, ainakin periaatteessa, hyvän mahdollisuuden järjestää ihmisten terveyspalvelut oikealla tavalla lähellä kotia. Lääkäripula on kuitenkin iskenyt myös Helsinkiin. Terveyskeskusten houkuttelevuus työpaikkana on vähentynyt ja nuoret lääkärit hakeutuvat yhä enemmän yksityispuolelle töihin. Avoimiin virkoihin ei ole löytynyt hakijoita, eikä sijaisia ole löytynyt edes kesällä. Osa helsinkiläisistä on sen vuoksi ollut pitkiäkin aikoja ilman omalääkäriä.
Terveyspalveluiden turvaamiseksi tällaisissa pulatilanteissa valtuusto päätti keväällä, että lääkäripalveluita voidaan ostaa myös yksityispuolelta, jos omalääkäriä ei muuten ole saatavilla. Vasemmistoliitto vastusti valtuustossa tätä päätöstä. Ilmeisesti yksityislääkäripalveluja on vastustettava, vaikka se tarkoittasi, että helsinkiläiset jäävät ilman heille kuuluvia terveyspalveluita.
Terveysasemien kesäsulut aiheuttivat hankaluutta monelle sairastuneelle. Akuutisti sairastuneiden hoito onnistui kesänkin aikana varsin hyvin terveysasemilla. Pitkittyneestä vaivasta kärsivät ovat kuitenkin joutuneet odottamaan syksyn lääkäriaikoja. Kesäsuluista käydyn keskustelun alle jäi se tosiasia, ettei lääkäreille löytynyt kesäsijaisia. Ilman kesäsulkujakaan ei siis hoitoa olisi ollut sen paremmin saatavilla, sillä työntekijät puuttuivat.
Helsingin terveydenhuollon kalleus ei korjaannu ellei painopistettä saada siirrettyä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Potilaat pitää saada luottamaan, että terveyskeskuslääkärillä on se osaaminen joka heidän vaivojensa tutkimiseen, hoitoon ja seurantaan vaaditaan. Vain vaativimmissa tapauksissa pitäisi päätyä konsultoimaan erikoislääkäreitä. Tämä luottamus syntyy vain jos terveyskeskuslääkärillä on riittävästi aikaa potilaidensa vaivojen selvittämiseen.
Päättäessään budjetin valmistelun lähtökohdista keväällä kaupunginhallitus päätti, että painopistettä on siirrettävä perusterveydenhuoltoon. Tarkoitus on siis turvata hyvä palvelu terveysasemilla. Tämä on lopulta myös potilaan kannalta parasta, koska hoitovastuu keskittyy yhteen paikkaan.
Minerva Krohn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti