maanantai 15. syyskuuta 2003

Kaupungissa tarvitaan verkostoja

Valtuuston syksy on lähtenyt taas käyntiin kesätauon jälkeen. Itselläni valtuustotyö jatkuu uudesta näkökulmasta valtuuston valittua minut viime kokouksessaan puheenjohtajaksi. Aikaa uusi tehtävä vienee saman verran kuin aikaisempi kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuus ja ryhmäpuheenjohtajuus. Näkökulma tietysti on hieman toinen. Lähtökohtana kuitenkin nyt kuten aiemmin on demokraattisen järjestelmän kautta tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä. Hyvään päättämiseen tarvitaan mielestäni ainakin riittävästi tietoa, ja lisäksi usein sopivasti arvoja ja tunnetta. Tietojen hankkiminen vie yleensä paljon aikaa, arvot ja tunne löytyvät nopeammin.

Kesällä olen nauttinut kiireettömyydestä ja suunnitelmattomuudesta, mutta etenkin perheen ja ystävien seurasta. Syksyllä kalenteri täyttyy kokouksista palavereista, neuvotteluista, tapaamisista, puhetilaisuuksista yms. Ystäviäkin varten pitää tehdä kalenterimerkintöjä jotta sosiaaliset suhteet eivät joudu täysin hunningolle. Minulla on onneksi perhettä ja ystäviä lähellä enkä joudu viettämään aikaani yksin jos en halua.

Helsingissä on paljon niitä joilta läheisten luoma verkosto puuttuu. Talouksista puolet on yhden hengen talouksia. Yksinäisyys tai sosiaalisten suhteiden puute ei välttämättä vaivaa vain yksinäisiä, myös perheet voivat olla vailla ystävää ja neuvojaa. Monella sukulaiset asuvat kaukana. Isossa kaupungissa on myös helppo kadota ihmisjoukkoon. Vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, ei läheisiä ihmisiä välttämättä löydy. Kerrostaloissa saatetaan kiinnittää huomiota niihin jotka aiheuttavat häiriötä, mutta ei useinkaan huomata niitä jotka tarvitsevat apua. Etenkin pienten lasten kanssa elämä on usein jopa ylitsekäymättömän raskasta. Jos ympäriltä puuttuvat ne jotka voisivat lastenhoidossa neuvoa tai auttaa, saattaa arki kaatua liian raskaana perheen päälle.

Kaupunki ei voi ryhtyä luomaan ihmisten välisiä suhteita, mutta hyvä kaupunki suunnitellaan niin että ihmiset helpommin kohtaavat toisensa. Asuinalueet pitää suunnitella niin että ihmiset voivat kiintyä omaan naapurustoonsa. Alueilla pitää myös olla luontevia paikkoja ihmisten kohtaamiseen. Helsingissä on uusille alueille rakennettu kerhotiloja ja asukastaloja, jotta tilat asukkaiden omaan toimintaan ovat olemassa. Asukastoiminnan pyörittäminen ei kuitenkaan onnistu pelkästään talkoovoimalla, tarvitaan myös rahoitusta asukastyöntekijän palkkaamiseen. Kaupungin kannalta asukkaiden oma toiminta on yleensä erittäin hyödyllistä. Asukastilan soppapäivänä vaihdetaan ruokaohjeita ja lastenhoitovinkkejä. Alueella asuvat vanhukset voivat myös antaa hyviä neuvojaan. Kerhotilassa mahdolliset harrastukset vievät ajatukset pois työstä tai muista stressin aiheista, kirpputoripäivänä vanhat tavarat löytävät uuden käyttäjän.

Tutkimusten mukaan ne ihmiset joilla on hyvät sosiaaliset suhteet pysyvät terveempinä ja elävät pidempään, joten asukastoiminta voidaan nähdä myös ennaltaehkäisevänä terveydenhuoltona.

Minerva Krohn

maanantai 8. syyskuuta 2003

Terveydenhoitoa terveyskeskuksissa

Valtuustosyksy on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Reilun kuukauden kuluttua on edessä kuntalaisten kannalta mielenkiintoisimman päätöksen teko, eli ensi vuoden budjetin käsittely. Valtio on leikannut rajusti Helsingille tulevaa osuutta yhteisöveroista. Tämän seurauksena on aiempien vuosien ylijäämäisten budjettien sijaan jouduttu etsimään säästöjä. Säästöjen lisäksi joudutaan syksyllä päättämään kunnallisveron nostosta, lainanoton rajusta lisäämisestä, sekä maanmyynnin lisäämisestä. Näistä toimista tehtiin alustava päätös jo keväällä, kaupunginhallituksen hyväksyessä budjettiraamin, ja valmisteluohjeen ensi vuoden budjettia varten. Käytössä on siis koko talouden tasapainottamisen keinovalikoima. Verojen nostolla ei säästöjä voida estää, koska puuttuva summa merkitsisi usean prosenttiyksikön veronkorotusta, eikä siihen ole Helsingin ylikalliissa asunnoissa asuvilla varaa.

Hallintokunnat ja lautakunnat ovat keväällä joutuneet miettimään palveluiden järjestämistä aiempaa pienemmällä rahasummalla. Säästötavoite on ollut n 4%, mutta kaupunginhallitus on juustohöylän sijaan kohdentanut sitä hieman vaihtelevan suuruisena eri toiminnoille. Keväällä näitä leikkauspäätöksiä uutisoitiin lehdissä usein varsin isoilla otsikoilla.

Terveyspalveluista on Helsingissä kirjoitettu viimeaikoina kriittiseen sävyyn. Viime viikkoina keskustelu on vellonut HUSin loppuvissa rahoissa, kesällä yritettiin pärjätä supistettujen terveyskeskuspalveluiden varassa. Ei ihme, että kaupunkilaisia huolestuttaa miten hoito järjestyy, jos he sairastuvat. Julkisuuden kohun alle on kuitenkin jäänyt se seikka, että Helsingissä terveyspalvelut sujuvat onneksi pääosin hyvin. Ongelma syntyy siitä, että terveydenhoito on Helsingissä noin viidenneksen kalliimpaa kuin muissa Suomen suurissa kunnissa keskimäärin. Tähän hintaeroon on etsitty syitä, kun taloustilanne on kiristynyt.

HUSin budjettiongelmien varsinainen syy ei ole selvinnyt. Vuodeksi 2002 HUS sai budjettiin haluamansa rahoituksen Helsingin kaupungilta. Tämän piti riittää koko vuoden toimintoihin. Kuitenkin elokuun lopussa HUSin hallitus päätti rajuista karsinnoista, jotta budjetti ei ylittyisi. Ylitysuhan syistä ja säästöjen kohdentamisesta on HUSin ja Helsingin kaupungin välillä käyty neuvotteluja HUSin päätösten jälkeen.

Erityisesti on keskustelua käyty sairaiden lasten hoidosta. Huonoin tilanne on pitkään ollut lastenpsykiatrisessa hoidossa. Pitkien jonojen syynä ei ole ollut kaupungin haluttomuus auttaa vaikeimmassa asemassa olevia lapsia, vaan pula osaavista työntekijöistä. Erityisesti lastenpsykiatrin virkoja on ollut vaikea saada täytettyä. Sosiaali- ja terveysministerinä Osmo Soininvaara osoitti valtion rahoitusta lastenpsykiatristen jonojen purkamiseen. Olisi vastuutonta supistaa lastenpsykiatrista toimintaa nyt, jos henkilökuntaresursseja on käytettävissä.

Helsingin terveyspalveluiden kalleutta selittää osittain sairaanhoitopainotteisuus. Yrityksistä huolimatta ei hoidon painopistettä ole saatu siirrettyä perusterveydenhuoltoon, eli terveysasemille. Väestövastuu ja omalääkärijärjestelmä antavat, ainakin periaatteessa, hyvän mahdollisuuden järjestää ihmisten terveyspalvelut oikealla tavalla lähellä kotia. Lääkäripula on kuitenkin iskenyt myös Helsinkiin. Terveyskeskusten houkuttelevuus työpaikkana on vähentynyt ja nuoret lääkärit hakeutuvat yhä enemmän yksityispuolelle töihin. Avoimiin virkoihin ei ole löytynyt hakijoita, eikä sijaisia ole löytynyt edes kesällä. Osa helsinkiläisistä on sen vuoksi ollut pitkiäkin aikoja ilman omalääkäriä.

Terveyspalveluiden turvaamiseksi tällaisissa pulatilanteissa valtuusto päätti keväällä, että lääkäripalveluita voidaan ostaa myös yksityispuolelta, jos omalääkäriä ei muuten ole saatavilla. Vasemmistoliitto vastusti valtuustossa tätä päätöstä. Ilmeisesti yksityislääkäripalveluja on vastustettava, vaikka se tarkoittasi, että helsinkiläiset jäävät ilman heille kuuluvia terveyspalveluita.
Terveysasemien kesäsulut aiheuttivat hankaluutta monelle sairastuneelle. Akuutisti sairastuneiden hoito onnistui kesänkin aikana varsin hyvin terveysasemilla. Pitkittyneestä vaivasta kärsivät ovat kuitenkin joutuneet odottamaan syksyn lääkäriaikoja. Kesäsuluista käydyn keskustelun alle jäi se tosiasia, ettei lääkäreille löytynyt kesäsijaisia. Ilman kesäsulkujakaan ei siis hoitoa olisi ollut sen paremmin saatavilla, sillä työntekijät puuttuivat.

Helsingin terveydenhuollon kalleus ei korjaannu ellei painopistettä saada siirrettyä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Potilaat pitää saada luottamaan, että terveyskeskuslääkärillä on se osaaminen joka heidän vaivojensa tutkimiseen, hoitoon ja seurantaan vaaditaan. Vain vaativimmissa tapauksissa pitäisi päätyä konsultoimaan erikoislääkäreitä. Tämä luottamus syntyy vain jos terveyskeskuslääkärillä on riittävästi aikaa potilaidensa vaivojen selvittämiseen.

Päättäessään budjetin valmistelun lähtökohdista keväällä kaupunginhallitus päätti, että painopistettä on siirrettävä perusterveydenhuoltoon. Tarkoitus on siis turvata hyvä palvelu terveysasemilla. Tämä on lopulta myös potilaan kannalta parasta, koska hoitovastuu keskittyy yhteen paikkaan.

Minerva Krohn