keskiviikko 26. marraskuuta 2003

Yhteisövero kannustaa kuntia parempaan elinkeinopolitiikkaan

Yhteisöveron kuntaosuutta ei saa siirtää kokonaan valtiolle. Sisäasiainministeriön valmistelema malli jossa kuntien menetyksiä kompensoitaisiin ei ota huomioon yhteisöveron positiivista vaikutusta kuntien elinkeinopolitiikkaan. Nykyinen järjestelmä jossa osa yrityksen maksamasta yhteisöverosta ohjautuu kunnalla kannustaa kuntia parempaan elinkeinopolitiikkaan, koska se samalla parantaa kunnan taloutta.
Pääkaupunkiseudulla sekä muilla yhtenäisillä työssäkäyntialueilla on mahdollista että yrityksen luomiin työpaikkoihin tullaan naapurikunnista, jolloin työntekijän tulovero ohjautuu myös sinne. Jos yrityksen sijaintikunnalle ei tule myöskään yhteisöveroa katoaa taloudellinen kannustin yritysten toimintaedellytysten kehittämiseen.
Peruspalveluiden järjestäminen on Suomessa kuntien vastuulla. Valtion ei tule huonontaa kuntien edellytyksiä peruspalveluiden järjestämiseen. Jo nyt on useissa kunnissa jouduttu nostamaan kunnallisveroa, valtion toimien, mm. veronkevennysten huononnettua kuntien taloustilannetta. Yhteisöveron siirtäminen valtiolle huonontaisi kuntien tilannetta nykyisestä, eikä se sen vuoksi ole hyväksyttävissä.

keskiviikko 19. marraskuuta 2003

Vanhemmuuden kustannukset jaettava

Naisten asemaa työmarkkinoilla parannettava jakamalla vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien kesken

Hallituksen tulee kiirehtiä lainsäädäntöä jolla vanhemmuuden kustannukset jaetaan kaikkien työnantajien kesken, Minerva Krohn vaati tänään puhuessaan Helsingin Vihreiden yleiskokoukselle. Nykytilanne jossa kustannukset kohdistuvat käytännössä yksinomaan vauvan äidin työnantajalle johtaa naisten sortamiseen työmarkkinoilla. Nuoret naiset tekevät aiempaa enemmän pätkätöitä. Lisäksi naisten ja miesten palkkaero on pysynyt ennallaan, päinvastaisesta pyrkimyksestä huolimatta. Synnytyksistä aiheutuvat kustannukset kohdistuvat etenkin palvelusektorille sekä kuntapuolelle, joissa naisten osuus työvoimasta on suurempi kuin teollisuudessa. On ilmeistä että nämä kustannukset ovat yhtenä esteenä tasa-arvoiselle palkkaukselle, Krohn totesi. Lapsen sairastuessa jää hoitajaksi kotiin yleensä äiti, joka lisää kustannuksia jotka naisten työnantajille koituvat vanhemmuudesta.

Julkinen sektori ja palveluelinkeinot joutuvat tukemaan teollisuuden kilpailukykyä kohtuuttomasti. Viimekädessä haitta kohdistuu nuoriin naisiin, joiden on vaikeampi saada pysyvää työsuhdetta ja oikeudenmukaista palkkaa työstään. Pääministeri Vanhanen on ilmaissut huolensa syntyvyyden alhaisuudesta Suomessa. Hallituksen on osoitettava kantavansa todellista huolta nuorten naisten tilanteesta parantamalla heidän asemaansa työmarkkinoilla Krohn lisäsi.

Minerva Krohn

lauantai 15. marraskuuta 2003

Elämänlaatu on ajan kysymys

Ulkona sataa lunta. Tuuli lennättää jääkylmää sadetta sisään takinkauluksesta. Sää houkuttelee sisälle perheen pariin. Jouluunkin on vain muutama viikko. Jo nyt voi kynttilän valossa suunnitella kuinka mukavaa on viettää monta kiireetöntä päivää perheen parissa.

Tavallisena arkena tuntuukin aina olevan kiire. Pisintä työpäivää tekevät Suomessa pienten lasten vanhemmat, nuoret naiset lisäksi usein pätkätöissä. Monilla työpaikoilla ylitöistä on tullut säännönmukaisia, ja niiden tekemisestä ei aina edes makseta lisää palkkaa. Työtä on niin paljon että kaikkea ei normaali työpäivän aikana saa tehtyä. Kotona odottaa usein toinen työmaa. Lapset on hoidettava, koti siivottava, vaatteet huollettava. Vanha omainen vaatisi ehkä myös huomiota ja hoivaa. Ei ihme että moni työssäkäyvä uupuu.

Avioerot ovat yleistyneet. Eroon päätyvät usein juuri pienten lasten vanhemmat. En usko että niin usein väärät ihmiset olisivat päätyneet naimisiin ja päättäneet perustaa perheen. Ilmeistä on että arki on todella liian raskasta monille.
Suomessa on edelleen suuri rakenteellinen työttömyys. Työttömillä vapaa-aikaa on yleensä aivan liikaa. On vaikea löytää motivaatiota työnhakuun joka on osoittautunut turhaksi, kun koulutus ja ammattitaito eivät kenties enää vastaa nykyisen työelämän vaatimuksia. Nekään, joiden koulutus on aivan oikea, eivät saa työtä, kun töissä olevat laitetaan tekemään liian pitkää päivää.

Suomessa ei palvelusektoria arvosteta. Vanha taloustieteilijöiden hokema kuuluu ettei Suomi pärjää jos me vain pesemme toistemme paitoja. Kuitenkin vain palvelusektorille voi syntyä merkittävästi uusia työpaikkoja. Työssäkäyvien elämä helpottuisi jos töitä osattaisiin jakaa nykyistä paremmin. Palvelusektorin menestymistä voidaan helpottaa laskemalla sen arvonlisäveroa. Palveluiden kilpailukykyisyyttä parantaisi myös vanhemmuuden kustannusten jakaminen molempien vanhempien työnantajien kesken, koska palvelusektori on perinteisesti hyvin naisvaltaista.

Kansantalous on kasvanut, ja olemme vuosi vuodelta vaurastuneet. Elintason kasvu ei kuitenkaan ole parantanut elämänlaatua. Ehkä kannattaisi hellittää hieman ja pyrkiä erityisesti elämän laadun kasvattamiseen elintason sijaan. Työaikaa tulee lyhentää, jotta töitä riittää yhä useammalle. Töitä voi jakaa myös ostamalla palveluja. Tämä on järkevää etenkin silloin jos oma erityisosaaminen on työpaikalla vaikeasti korvattavissa. Kotitaloustyön verovähennysoikeutta pitää nostaa jotta kotityön teettäminen on kannattavampaa. Samalla kannattaa vapautua syyllisyydestä jos ei superäitinä suoriudukaan itse kaikesta kodinhoidosta. Sen sijaan voi tuntea hyvää omaa tuntoa siitä että on työllistänyt toisen suomalaisen, sen sijaan että kotitöitä helpottaakseen ostaisi automaatti-imurin.

Kauppojen joulumainokset lupaavat lisää aikaa perheelle. Lisää aikaa voi saada vain järjestämällä elämänsä uudelleen. Hampaat irvessä puurtamisen sijaan kannattaa miettiä miten elämässä voi oikeasti keskittyä niihin asioihin ja ihmisiin jotka kokee läheisiksi ja tärkeiksi.

Minerva Krohn

maanantai 15. syyskuuta 2003

Kaupungissa tarvitaan verkostoja

Valtuuston syksy on lähtenyt taas käyntiin kesätauon jälkeen. Itselläni valtuustotyö jatkuu uudesta näkökulmasta valtuuston valittua minut viime kokouksessaan puheenjohtajaksi. Aikaa uusi tehtävä vienee saman verran kuin aikaisempi kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuus ja ryhmäpuheenjohtajuus. Näkökulma tietysti on hieman toinen. Lähtökohtana kuitenkin nyt kuten aiemmin on demokraattisen järjestelmän kautta tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä. Hyvään päättämiseen tarvitaan mielestäni ainakin riittävästi tietoa, ja lisäksi usein sopivasti arvoja ja tunnetta. Tietojen hankkiminen vie yleensä paljon aikaa, arvot ja tunne löytyvät nopeammin.

Kesällä olen nauttinut kiireettömyydestä ja suunnitelmattomuudesta, mutta etenkin perheen ja ystävien seurasta. Syksyllä kalenteri täyttyy kokouksista palavereista, neuvotteluista, tapaamisista, puhetilaisuuksista yms. Ystäviäkin varten pitää tehdä kalenterimerkintöjä jotta sosiaaliset suhteet eivät joudu täysin hunningolle. Minulla on onneksi perhettä ja ystäviä lähellä enkä joudu viettämään aikaani yksin jos en halua.

Helsingissä on paljon niitä joilta läheisten luoma verkosto puuttuu. Talouksista puolet on yhden hengen talouksia. Yksinäisyys tai sosiaalisten suhteiden puute ei välttämättä vaivaa vain yksinäisiä, myös perheet voivat olla vailla ystävää ja neuvojaa. Monella sukulaiset asuvat kaukana. Isossa kaupungissa on myös helppo kadota ihmisjoukkoon. Vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, ei läheisiä ihmisiä välttämättä löydy. Kerrostaloissa saatetaan kiinnittää huomiota niihin jotka aiheuttavat häiriötä, mutta ei useinkaan huomata niitä jotka tarvitsevat apua. Etenkin pienten lasten kanssa elämä on usein jopa ylitsekäymättömän raskasta. Jos ympäriltä puuttuvat ne jotka voisivat lastenhoidossa neuvoa tai auttaa, saattaa arki kaatua liian raskaana perheen päälle.

Kaupunki ei voi ryhtyä luomaan ihmisten välisiä suhteita, mutta hyvä kaupunki suunnitellaan niin että ihmiset helpommin kohtaavat toisensa. Asuinalueet pitää suunnitella niin että ihmiset voivat kiintyä omaan naapurustoonsa. Alueilla pitää myös olla luontevia paikkoja ihmisten kohtaamiseen. Helsingissä on uusille alueille rakennettu kerhotiloja ja asukastaloja, jotta tilat asukkaiden omaan toimintaan ovat olemassa. Asukastoiminnan pyörittäminen ei kuitenkaan onnistu pelkästään talkoovoimalla, tarvitaan myös rahoitusta asukastyöntekijän palkkaamiseen. Kaupungin kannalta asukkaiden oma toiminta on yleensä erittäin hyödyllistä. Asukastilan soppapäivänä vaihdetaan ruokaohjeita ja lastenhoitovinkkejä. Alueella asuvat vanhukset voivat myös antaa hyviä neuvojaan. Kerhotilassa mahdolliset harrastukset vievät ajatukset pois työstä tai muista stressin aiheista, kirpputoripäivänä vanhat tavarat löytävät uuden käyttäjän.

Tutkimusten mukaan ne ihmiset joilla on hyvät sosiaaliset suhteet pysyvät terveempinä ja elävät pidempään, joten asukastoiminta voidaan nähdä myös ennaltaehkäisevänä terveydenhuoltona.

Minerva Krohn

maanantai 8. syyskuuta 2003

Terveydenhoitoa terveyskeskuksissa

Valtuustosyksy on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Reilun kuukauden kuluttua on edessä kuntalaisten kannalta mielenkiintoisimman päätöksen teko, eli ensi vuoden budjetin käsittely. Valtio on leikannut rajusti Helsingille tulevaa osuutta yhteisöveroista. Tämän seurauksena on aiempien vuosien ylijäämäisten budjettien sijaan jouduttu etsimään säästöjä. Säästöjen lisäksi joudutaan syksyllä päättämään kunnallisveron nostosta, lainanoton rajusta lisäämisestä, sekä maanmyynnin lisäämisestä. Näistä toimista tehtiin alustava päätös jo keväällä, kaupunginhallituksen hyväksyessä budjettiraamin, ja valmisteluohjeen ensi vuoden budjettia varten. Käytössä on siis koko talouden tasapainottamisen keinovalikoima. Verojen nostolla ei säästöjä voida estää, koska puuttuva summa merkitsisi usean prosenttiyksikön veronkorotusta, eikä siihen ole Helsingin ylikalliissa asunnoissa asuvilla varaa.

Hallintokunnat ja lautakunnat ovat keväällä joutuneet miettimään palveluiden järjestämistä aiempaa pienemmällä rahasummalla. Säästötavoite on ollut n 4%, mutta kaupunginhallitus on juustohöylän sijaan kohdentanut sitä hieman vaihtelevan suuruisena eri toiminnoille. Keväällä näitä leikkauspäätöksiä uutisoitiin lehdissä usein varsin isoilla otsikoilla.

Terveyspalveluista on Helsingissä kirjoitettu viimeaikoina kriittiseen sävyyn. Viime viikkoina keskustelu on vellonut HUSin loppuvissa rahoissa, kesällä yritettiin pärjätä supistettujen terveyskeskuspalveluiden varassa. Ei ihme, että kaupunkilaisia huolestuttaa miten hoito järjestyy, jos he sairastuvat. Julkisuuden kohun alle on kuitenkin jäänyt se seikka, että Helsingissä terveyspalvelut sujuvat onneksi pääosin hyvin. Ongelma syntyy siitä, että terveydenhoito on Helsingissä noin viidenneksen kalliimpaa kuin muissa Suomen suurissa kunnissa keskimäärin. Tähän hintaeroon on etsitty syitä, kun taloustilanne on kiristynyt.

HUSin budjettiongelmien varsinainen syy ei ole selvinnyt. Vuodeksi 2002 HUS sai budjettiin haluamansa rahoituksen Helsingin kaupungilta. Tämän piti riittää koko vuoden toimintoihin. Kuitenkin elokuun lopussa HUSin hallitus päätti rajuista karsinnoista, jotta budjetti ei ylittyisi. Ylitysuhan syistä ja säästöjen kohdentamisesta on HUSin ja Helsingin kaupungin välillä käyty neuvotteluja HUSin päätösten jälkeen.

Erityisesti on keskustelua käyty sairaiden lasten hoidosta. Huonoin tilanne on pitkään ollut lastenpsykiatrisessa hoidossa. Pitkien jonojen syynä ei ole ollut kaupungin haluttomuus auttaa vaikeimmassa asemassa olevia lapsia, vaan pula osaavista työntekijöistä. Erityisesti lastenpsykiatrin virkoja on ollut vaikea saada täytettyä. Sosiaali- ja terveysministerinä Osmo Soininvaara osoitti valtion rahoitusta lastenpsykiatristen jonojen purkamiseen. Olisi vastuutonta supistaa lastenpsykiatrista toimintaa nyt, jos henkilökuntaresursseja on käytettävissä.

Helsingin terveyspalveluiden kalleutta selittää osittain sairaanhoitopainotteisuus. Yrityksistä huolimatta ei hoidon painopistettä ole saatu siirrettyä perusterveydenhuoltoon, eli terveysasemille. Väestövastuu ja omalääkärijärjestelmä antavat, ainakin periaatteessa, hyvän mahdollisuuden järjestää ihmisten terveyspalvelut oikealla tavalla lähellä kotia. Lääkäripula on kuitenkin iskenyt myös Helsinkiin. Terveyskeskusten houkuttelevuus työpaikkana on vähentynyt ja nuoret lääkärit hakeutuvat yhä enemmän yksityispuolelle töihin. Avoimiin virkoihin ei ole löytynyt hakijoita, eikä sijaisia ole löytynyt edes kesällä. Osa helsinkiläisistä on sen vuoksi ollut pitkiäkin aikoja ilman omalääkäriä.

Terveyspalveluiden turvaamiseksi tällaisissa pulatilanteissa valtuusto päätti keväällä, että lääkäripalveluita voidaan ostaa myös yksityispuolelta, jos omalääkäriä ei muuten ole saatavilla. Vasemmistoliitto vastusti valtuustossa tätä päätöstä. Ilmeisesti yksityislääkäripalveluja on vastustettava, vaikka se tarkoittasi, että helsinkiläiset jäävät ilman heille kuuluvia terveyspalveluita.
Terveysasemien kesäsulut aiheuttivat hankaluutta monelle sairastuneelle. Akuutisti sairastuneiden hoito onnistui kesänkin aikana varsin hyvin terveysasemilla. Pitkittyneestä vaivasta kärsivät ovat kuitenkin joutuneet odottamaan syksyn lääkäriaikoja. Kesäsuluista käydyn keskustelun alle jäi se tosiasia, ettei lääkäreille löytynyt kesäsijaisia. Ilman kesäsulkujakaan ei siis hoitoa olisi ollut sen paremmin saatavilla, sillä työntekijät puuttuivat.

Helsingin terveydenhuollon kalleus ei korjaannu ellei painopistettä saada siirrettyä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Potilaat pitää saada luottamaan, että terveyskeskuslääkärillä on se osaaminen joka heidän vaivojensa tutkimiseen, hoitoon ja seurantaan vaaditaan. Vain vaativimmissa tapauksissa pitäisi päätyä konsultoimaan erikoislääkäreitä. Tämä luottamus syntyy vain jos terveyskeskuslääkärillä on riittävästi aikaa potilaidensa vaivojen selvittämiseen.

Päättäessään budjetin valmistelun lähtökohdista keväällä kaupunginhallitus päätti, että painopistettä on siirrettävä perusterveydenhuoltoon. Tarkoitus on siis turvata hyvä palvelu terveysasemilla. Tämä on lopulta myös potilaan kannalta parasta, koska hoitovastuu keskittyy yhteen paikkaan.

Minerva Krohn

torstai 15. toukokuuta 2003

Kesäinen Helsinki on täynnä seikkailuja

Näin keväällä elämä tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia. Tunne on lähes yhtä vapaa kuin nuorena lukiolaisena, kun koko elämän suunta oli valitsematta, ja tuntui että voisi valita mitä vain.
Nykyisin päiväni täyttyvät potilaista terveyskeskuksen vastaanotolla, ja illat kokouksilla. Vain viikonloppuisin jää aikaa ystäville, elokuville ja muille harrastuksille. Keväällä kuitenkin voi suunnitella mitä kaikkea kivaa kesäaikana saa tehtyä. Onhan luvassa loputtomasti lämpimiä kesäpäiviä ja -iltoja. Helsinki tarjoaa myös lukemattomia tapoja viettää niitä.

Keväällä otan esiin kylmälaukun ja piknik-astiat, ja suunnittelen retkiä Suomenlinnaan. Odotan uimavesien lämpenemistä ja iloitsen että lautta Pihlajasaareen lähtee lähes kotioveltani Ruoholahdesta, myös Uunisaari uusittuine saunoineen houkuttelee. Kaivopuistossa järjestetään puistojumppaa ja suunnittelen osallistuvani siihen säännöllisesti. Kauppatorilta lähtee laivoja joilta voi katsella Helsingin maisemia. Suunnittelen soluttautuvani turistien joukkoon katsomaan minkälaisen kuvan he saavat kotikaupungistani.

Keväällä on muutenkin hauska tarkkailla ihmisiä. Tuomiokirkon portailla tai Espan puiston penkeillä istuessa näkee miten iloiset ihmiset tapaavat läheisensä, ja suuntaavat eteenpäin. Muutkin tuntuvat löytävän Helsingin uudelleen.

Viikonloppuisin pitää suunnata Hietsun kirppikselle, jonne pitäisi itsekin mennä myymään eikä vaan kartuttaa kokoelmiaan. Iltakirppis unohtuu usein, mutta pienellä harjoittelulla saan kotimatkani kulkemaan sen kautta. Kirpputorilla mietin usein myynnissä olevien tavaroiden tarinaa; mistä ne ovat omistajalleen päätyneet, ja miksi nyt todettu tarpeettomiksi.
Polkupyörä pitää myös kaivaa esiin ja käydä testaamassa Helsingin uusia pyöräteitä. Valtuustokokouksissa käsitellään usein kaavamuutoksia, joiden kuvauksista ajattelen että tuo olisi hyvä kohde retkellä, kun vain on aikaa. Nyt pitäisi kaivaa esiin kunnon kartta, ja päättää minne kaikkialle menen.

Siirtolapuutarhapalsta kaipaa rapsuttelua ja kukkaistutuksia. Uudet tapetitkin pitää saada seinään. Äitini onneksi huolehtii kukkien hyvinvoinnista hankkimalla multaa ja lantaa. Itseäni kiinnostaa enemmän puutarhakalusteiden öljyäminen, ja uuden pöytäliinan silittäminen. Ystävät odottavat kutsua puutarhajuhliin, ja itse odotan aikaa jolloin voin kutsua heidät

Linnanmäki on poistanut tänä vuonna pääsymaksun. Hullaannuin tästä vapun jälkeen niin, että päädyinkin kausikortin omistajaksi. Sisarenpoika toivoo, että lähdemme yhdessä Lintsille viikoittain. Vuoristoradalla huristelu kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Autottomana nautin myös autoradalla törmäilystä. Helsinki-pyörästä katsottuna kaupunki näyttää pienoisrautatien kulisseilta. Ja yläilmoista tiiraillessa näkyy taas lukemattomia paikkoja joihin suunnata retkelle.
Tänä vuonna olen taas päättänyt ehtiä nauttimaan Helsingin ihanasta kesästä enemmän.

Minerva Krohn

perjantai 28. helmikuuta 2003

Yksityistäminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia

terveyspalvelujen turvaaminen vaatii lisärahoitusta.

Kansallisen terveyshankkeen toteuttaminen jää seuraavalle eduskunnalla. Erityisesti tärkeää on saada hoitotakuu käyttöön ja leikkausjonot purettua. Puolueet ovat vaaliohjelmissaan merkinneet ohjelmissaan eri suuruisia hintalappuja, vain Vihreän liiton ohjelmassa vaadittu 700 miljoonan euron rahoitus on riittävä ohjelman toteuttamiseksi.
Ministeri Sasi on lähtenyt kampanjoimaan terveydenhuollon yksityistämisen puolesta. Myös Lääkäriliiton kannanotot on tulkittava yksityissektoria suosiviksi. Kuitenkaan terveyspalvelujen yksityistäminen ei ratkaise terveydenhuollon ongelmia. Hoitojonojen purkamisessa voidaan toki hyödyntää myös yksityispuolen kapasiteettia.
Terveyspalveluja pitää jatkossakin tarjota kansalaisille asuinpaikasta ja tulotasosta riippumatta. Julkisen sektorin toimivuus vaatii työvoimapulan torjumista. Tämä vaatii panostamista työolosuhteisiin. Väestön ikääntyminen ja lääketieteen kehittyminen tuovat kustannuspaineita terveydenhuoltoon. Lisärahoituksen lisäksi terveydenhuollossa tarvitaan paremmin toimiva hoidon porrastus perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Erikoissairaanhoidon konsultoiminen diagnoosivaiheessa pitäisi olla mahdollista kevyemmällä rakenteella. Hoitoon on varaa jos diagnoosivaiheessa ei tuhlata resursseja. Työjakoa lääkäreiden ja hoitajien välillä perusterveydenhuollossa on myös mietittävä uudelleen.

Minerva Krohn Helsingissä 28.02.03 Lääkäriliiton paneelissa

lauantai 8. helmikuuta 2003

Rakennusliike voi myös suojella vanhaa.

Helsingin Sanomissa on herättänyt aiheellista hämmästystä kaupunginhallituksen enemmistön päätös olla asettamatta Katajanokan Merikadettikoulua rakennuskieltoon suojelukaavan laatimiseksi. Kaupunginmuseo on pitänyt rakennusta arvokkaana ja kaupunginsuunnitteluvirasto rakennuksen säilyttämistä toivottavana. Tontilla on voimassa 25 vuotta vanha kaava, joka sallii talon purkamisen. Nykyisen rakennuslain mukaan kaavat vanhenevat 13 vuodessa. Valitettavasti tämä vanheneminen ei koske ennen lakimuutosta laadittuja kaavoja.
Kiistanalainen noin satavuotias hyväkuntoinen rakennus on kuitenkin mahdollista vielä säästää. Tontin ja siinä olevan rakennuksen omistaa rakennusliike Alfred A. Palmberg, jolla on mahdollisuus pyytää uuden, rakennuksen säästävän kaavan laatimista. Kaupunginsuunnitteluviraston selvitysten mukaan uusi asuinrakennus on mahdollista sijoittaa tontille myös niin että nykyinen rakennus säästyy, ja rakennusoikeus pienenee vain hieman.
Rakennusliikkeen ei siis tarvitse aina olla barbaarinen ja vanhasta rakennuskannasta piittaamaton. Helsingin Sanomien palkitulla ”kadonneet talot” – sarjalla on jo riittävästi materiaalia. Toivottavasti rakennusliike A. A. Palmberg ei halua päätyä tähän sarjaan Helsingin vanhan rakennuskannan tuhoajana.

Minerva Krohn
HS yleisönosasto 2003